Kolmantena maaliin ja sen jälkeen alkoi karuselli, joka vei Ottoa ja Suvia vähän sinne sun tänne.
– Olihan melkoista meininkiä. Koko ajan tuntui siltä, että oltiin jatkuvasti menossa väärään suuntaan ja kaikesta vähän myöhässä, Otto puhalteli edelleen pää vähän pyörryksissä soittaessaan Oslon lentokentältä kahdeksan aikaan maanantaiaamuna.
Matka kohti Salt Lake Cityä oli alkamassa kansainvälisen ampumahiihtoliiton IBU:n junailemalla suoralla charter-lennolla.
– Eilinen kisa oli kyllä hieno. Jännitti hurjasti ja adrenaliinitaso nousi, mutta onnistuin. Hiihtäminen ei tuntunut pahalta, kun jalat pelasivat hyvin.
Ampuminen kulki mallikkaasti, vaikka viimeisen paikan viimeinen taulu tuotti hetken huolta.
– Varapaukun aikana täristi ja pikkasen ehdin huolestua, mutta tulihan se sieltä alas, Otto tarinoi jo helpottuneena.
Kisailu maailmantähtien kanssa rajusti kannustavan yleisön edessä on kenelle nuorelle tahansa haastava paikka.
– Nyt tämä on koettu. Eiköhän se seuraava samanlainen koitos ole helpompi, kun tietää että onnistuminen on mahdollinen.
Pariviikkoisen Amerikan kiertueen tavoitteista Otto ei vielä osaa sanoa mitään.
– Sen verran pää on vielä mukana eilisessä kisassa, ettei tässä pysty oikein ajattelemaan tulevia, Otto tunnusti.
JuHu