Ilmeistä päätellen puheenjohtaja puhuu jotakin asiaakin. Eturivissä Santeri (vas), Jonni, Otto, Anssi, Jimi, Pyry ja Sisu. Toisessa rivissä Seppo (Santerin takana), armoton ampumahiihtofani Riitta Oksman, Taina ja Harri. Ja kuten isommissakin pippaloissa, taustalla näyttää seisovan jämäkkä turvamies.

Soisalon Ampumahiihtäjät menestyivät menneellä kaudella kansainvälisesti paremmin kuin koskaan aiemmin seuran kymmenvuotisen historian aikana. Otto Invenius jyräsi aina maailmancupin pisteille asti, ja hänen vanavedessään kolme muuta urheilijaa ylsi maajoukkuetehtäviin.

Otto oli maailmancupin pisteillä eli 40 parhaan joukossa neljä kertaa. Parhaimmillaan hän oli kahdestoista Holmenkollenin pikamatkalla. SoisAH:n edellinen ”ennätys” parani huomattavasti, sillä aiempi ykkösnoteeraus oli Tuukan 82. sija Oberhofista vuosien takaa.

Myös Jonni Mukkala pääsi mukaan maailmancupiin, kiitos vahvasti sujuneen alkukauden IBU-cupissa. Hän oli parhaimmillaan IBU-cupissa kahdeksas, mikä sekin on seuraennätys. Maailmancupin molemmat esitykset menivät kokemuksen haku reissuiksi, kun sairastelu vei terän.

Jimi Klemettinen kävi sekä Euroopan nuorten Olympiafestivaalit sekä nuorten MM-kilpailut. Olympiafestivaaleilla hän oli pikakilpailussa seitsemäs, mikä on parasta SoisAH:n historiassa.

Neljäntenä seuran edustajana sinivalkoiseen maajoukkueasuun pukeutui Vili Kotikumpu. Hän edusti Suomea nuorten MM-kisoissa.

Yhteensä SoisAH:n nelikko esiintyi maajoukkueessa 52 kertaa. Otto 25 (10 maailmancupissa, 15 IBU-cupissa), Jonni 16 (kaksi mc, 14 IBU), Jimi 7 (3 EYOF, 4 nuorten MM) ja Vili 4 nuorten MM-kisoissa.

Vili ei ehtinyt ollenkaan päättäjäisiin, mutta Jonnin läsnäolo kannattaa erikseen mainita, sillä hän tuli liki 150 km:n päästä polkupyörällä. Päättäjäispäivän voi hyödyntää harjoittelussa.

SM-tasolla näkyvin suoritus oli miesten SM-pronssi kolmikolla Pyry Stevander, Jonni ja Otto.

Nuorten SM-kisoissa oli useitakin valonpilkahduksia. Rajusti töitä paiskiva Pihka Paasonen oli viimeiselle ampumapaikalle asti kiinni uransa ensimmäisessä SM-mitalissa eivätkä Sisu Suvisen, Vinski Ruotsalaisen tai Kasperi Sirviön suoritukset jääneet kauaksi mitaleista. Anssi Kuittinen tekaisi uransa parhaat kisat yleisessä sarjassa ja oli jo lähellä paikkaa SM-viestissä.

Tulosten takaa löytyy vuodesta toiseen nuoria uutterasti opastava Jouko Tiitinen.

Menneen talven epäonnisimmaksi seuran urheilijaksi on helppo nimetä Santeri Kolehmainen, jota sairaudet kiusasivat ikävästi läpi kilpailukauden.

Kirsi Kauppisen ja Tuomo Tirrosen vetämä junnukaarti meni pitkin loikin eteenpäin ja pikkuhiljaa SM-tasolle on tulossa uusia ja lahjakkaita tulokkaita.

Kiitos leppävirtalaisen yrityselämän, pystyimme palkitsemaan myös seuran mittavia talkoovoimia. Ilman talkootyötä lajin harrastaminen tulisi maksamaan huomattavasti enemmän, joten taustavoimien muistaminen oli ja on paikallaan.

Varsinkin Soiniset ja Väistöt ansaitsevat ison kiitoksen vuosien varrella seuran eteen tehdystä työstä. Yhtä lailla kiitosta on syytä jakaa myös seuran uutteralle naisväelle, jonka ideoilla ja niiden toteutuksilla on kasattu kelpo määrä talkooeuroja.

Vaikka kilpailukaudella liikutaan kiireisinä milloin missäkin, niin alati kasvavan porukan erinomainen yhteishenki paistoi läpi Konnustuvalla. Läppä lensi ja tarjoilut maistuivat.

Päättäjäisten aikataulu määräytyi Oton ja Jonnin maajoukkueleirien lomaan. Kesäkuu ei ole paras mahdollinen ajankohta, koska useilla perheillä oli jo lomasuunnitelmat tehty.

Nyt paikalle tuli vajaat 40 laji-ihmistä, ja voidaan varovasti todeta, että toinen puoli halukkaista oli jo loma-askareissaan ja loisti poissaolollaan.

Päättäjäisten herkullisiin tarjoiluihin saimme taloudellista apua Parmaco Productionilta, Leppävirran Apteekilta ja Leppävirran Kuljetuskumppaneilta. Siitä iso kiitos heille, kuten myös juhlatilaisuuden kuvanneelle Tauno Herraselle. Kuvia on tarjolla halukkaille Foto-Oksmanilla Kievarinkadulla.

Tarjoilut pelasivat Konnustuvalla mallikkaasti, joten kiitosta on syytä jakaa myös Taru Oksmanille ja kumppaneille.