Otto Inveniuksen ja Jonni Mukkalan vahvistama Suomen viestimiehistö kolkutteli pitkään huippumaiden lähituntumassa Hochfilzenin maailmancupin viestissä sunnuntaina. Kolmelta viimeiseltä ampumapaikalta tuli kuitenkin yhteensä neljä sakkorinkiä, jotka pudottivat lopulta sijaluvun kärkikymmenikön ulkopuolelle yhdenneksitoista.
Palkintorahoille eli kahdeksan parhaan joukkoon yltäminen olisi onnistunut, jos Suomi olisi selvinnyt kahdella sakkoringillä.
Avausosuuden mainiosti vetäissyt Jaakko Ranta toi ”kapulan” Otolle viidentenä vain niukasti kolmatta sijaa perässä.
Otto pääsi matkaan samassa porukassa olympiavoittaja Sebastian Samuelssonin kanssa eikä maailmanmestari Dmitro Pidruchnyi ollut kaukana.
– Kun kärki oli koko ajan näköpiirissä, niin siitä tuli lisää paukkuja, Otto selvitti.
Osuus kulki häneltä todella hyvin. Makuulla tarvittiin yksi varapatruuna, mutta pystyn Otto ampui tiukassa paikassa komeasti suoraan lippaalta.
– Oli tämä varmasti paras viestiveto tähän mennessä. Kaksitoista sekuntia hävisin osuudella Samuelssonille eikä se kuulosta ollenkaan pahalta. Hyvä maku tästä jäi, Otto murisi.
Jonni pääsi kolmannelle osuudelle erinomaisesta paikasta. Suomi eteni viidentenä ja Jonnilla oli mukavasti peesiapua tarjolla.
– Hiihto oli sellainen ookoo-veto. Vähän simahdin vikalla lenkillä, kun jouduin hiihtämään yksin, Jonni mietti.
Ammunnoissa tapahtui harmittava lipsaus, kun pystyltä jäi yksi taulu ylös, mikä tiesi sakkorinkiä.
– Makuu oli hyvän tuntuinen ja ammuin mallikkaan kasan. Viimeinen meni niukasti ohi, ja tarvitsin siihen kaksi varakuulaa. Siitä huolimatta selvisin 41 sekunnissa, mikä on minulle hyvä suoritus.
Pystyn sakkorinki otti tietysti ”pattiin”, mutta varsin pienen kokemuksen omaavana Jonni hoiti hommansa paineenalaisessa tilanteessa asiallisesti.
Ankkuriosuudella Joni Mustonen sai kuudellatoista paukulla seitsemän osumaa, joten sakkorinki piti kiertää kolme kertaa.
Hochfilzenistä maailmancupin sirkus jatkaa matkaa Lenzerheideen Sveitsiin, missä rata kipuaa parhaimmillaan tai pahimmillaan noin 1440 metriin.
Paikkakunta on maailmancupin ohjelmassa ensimmäistä kertaa, mutta sekä Otolle että Jonnille ympäristö on tuttu.
– Viime talvena käytiin siellä EM-kisoissa, kaksikko selvittää.
Rankat radat yläilmoissa ovat hyvin muistissa.
– Ehkä nykykunnossa raskaat radat eivät sovi parhaalla mahdollisella tavalla, Otto arvioi.
– Minä tykkään niistä radoista. Kyllä siellä tulosta syntyy, jos vaan kulkupäivä osuu kohdalle, Jonni murjaisi.
IBU-cupissa Idressä Jimi Klemettinen jätti takaa-ajon väliin ja keskittyi jo tulevan viikon kovaan rypistykseen Norjan Sjusjöenissä, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä Lillehammerista. Matkaa Idrestä kertyy noin 300 km.
JuHu