Otto Invenius sijoittui yhdenneksitoista lyhennetyllä normaalimatkalla maailmancupissa Anterselvassa torstaina. Kun arvokisoissa puhutaan normaalimatkasta, niin silloin hiihdetään 20 km ja jokainen neljän ammuntapaikan ohilaukaus tietää minuutin aikasakkoa.
Nyt matkana oli 15 km ja jokainen huti tiesi 45 sekunnin aikasakkoa.
Otto ampui vain yhden sakon, joka tuli viimeiseltä pystypaikalta sumuisessa säässä.
Yhdestoista sija on Oton uran paras maailmancupissa. Viime kevään Holmenkollenin onnistuminen parani yhdellä sijalla.
– Ei mennyt kisa niin kuin aamulla ajattelin, vaan se meni paremmin, Otto puhalteli tyytyväisenä.
Oton tuntemukset aamutuimaan eivät luvanneet huippukisaa.
– Olo oli tosi löysä ja jalat laiskat. Nähtävästi kroppa ei ollut vielä tottunut ohueen ilmanalaan, Otto kertoi.
Hän ottaa vertailuun nuorten MM-kisat muutaman vuoden takaa, jolloin kilpailtiin korkealla Soldier Hollow´ssa USA:ssa.
– Silloin oltiin pari viikkoa ylhäällä ennen kisoja, ja kroppa oli tottunut siihen. Tämän kertainen nopea siirtyminen alhaalta Ruhpoldingista tänne ylös ei ollut minulle hyvä asia. Mutta pakkohan näin on toimia, koska kisoja on niin tiheästi.
Hiihtoajat kertovat, ettei Otto ollut normaalissa iskussa. Hän oli ladulla vasta 42. nopein ja hävisi nopeimmalle Norjan Johannes Dale-Skjevdalille yli 2,5 minuuttia.
– Kun jalat eivät oikein toimineet, niin siitä taisi olla hyötyä ammuntoihin. Ei mennyt ainakaan ylikierroksille hiihto-osuuksilla, Otto veisteli osin huumorilla.
Hiihto-osuuksilla hän sai vetoapua Norjan Tarjei Böltä, jolla oli takanaan jo pari lenkkiä eikä suksi kulkenut enää tappovauhtia.
– Tarjeilta sain apua. Loppu piti sitten hiihtää yksin.
Anterselvassa oli hyvin yleisöä, mutta ei samalla tavalla kuin Saksan kisoissa.
– Oberhofissa ja Ruhpoldingissa mekkalaa riittää lenkkien varrelle, ja se on antanut ainakin minulle lisää paukkuja unohtamaan hiihtämisen vaikeudet ja kivut. Anterselvassa kansaa on vähemmän ladun varressa ja mekkalaa on vähemmän.
Norjan Johannes Thingnes Bö voitti kilpailun ylivoimaisesti. Otolla jäi eroa kolmanteen sijaan tasan minuutti ja kymmenenteen sijaan vain 2,8 sekuntia.
– Yhtenä tavoitteena on päästä loppukauden kisoissa kukitukseen, mikä tarkoittaa kuuden parhaan joukkoon sijoittumista, Otto paljasti.
Eikä tavoite ole ollenkaan mahdoton. Jos hiihto olisi kulkenut normaalisti, ja jos se yksikin sakko olisi jäänyt ampumatta, niin tuloksena olisi ollut osallistuminen kukitukseen.
Otolle yhdestoista sija toi 3000 euroa palkintorahaa, mikä siis tuplasi kauden hankkeet.
– Otetaan huomioon, että nämä summat ovat veronalaista tuloa. Veroa otetaan aina kyseisen maan lakien mukaan, Otto huomautti.
Aika vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että Otto otti melkoisen riskin joulutauolla viettäessään useita päiviä kotioloissa Leppävirralla, missä vähät välitetään ampumahiihtäjistä. Hän julkaisi yhden treenivideon joulun ajalta Leppävirran ”paratiisista”, kun joutui tarpomaan ladulla umpihangessa. Ja ampuminen on täysin mahdoton yhtälö Leppävirran päättäjille.
Onneksi riski ei tuhonnut talven kisoja vaan Otto on päässyt sinne minne eniten haluaa eli maailman kärkinimien tuntumaan.
Otto on vienyt hienosti suomalaista ampumahiihtoa kohti huippua. Toivon mukaan Tero Seppälä ja kumppanit löytävät huippuiskun MM-kisoihin, jotta viestissä päästään kunnon sijaluvuille.
Anterselvan lyhennetty normaalimatka oli suomalaisittain hyvää tekemistä ja kisan viidenneksi parhaat maakohtaiset pisteet nostivat Suomen miesten maapisteissä kymmenenneksi, mikä toisi ensi kaudeksi viisi paikkaa maailmancupiin.
JuHu