Morjesta tällä kertaa Suomesta. Amerikan reissu oli ja meni. Mukaan tarttui paljon hyviä muistoja, oppeja ampumahiihtoon, pieni arpi poskeen, uusia ystäviä ja paljon muuta.

Kelejä piteli?
Reissu Jenkkilään kesti tasan kuukauden verran. Muutaman kerran koti-ikäväkin meinasi iskeä, mutta joka aamu auringonpaisteeseen herättäessä alkaa kummasti hymyilyttämään ja huolet haihtuu. Kuukauden aikana saimmekin nauttia yhteensä minuutin verran sadetta ja juuri lähtöpäivänä näimme ensimmäisen pidemmän sadekuuron.
Mitä eroa jenkkien harjoittelukulttuurissa on Suomeen?
Huomasin heti ensimmäisestä harjoituksesta lähtien, että koko USA:n ampumahiihtokansa puhaltaa yhteen hiileen. Oli mahtava huomata kuinka tsemppaava ja toisiaan eteenpäin puskevan ilmapiirin he olivat luoneet. Ampumahiihtoharjoituksissa monesti harjoiteltiinkin pelkästään viestikisoja varten, se kertookin yhteishengestä riittämiin. Oli myös mahtavaa, kuinka valmentajat ja urheilijat auttoivat meitä joka tilanteessa, kun apua tarvitsimme. Muun muassa kahden tunnin ylimääräinen passin tuonti reissu onnistui Jenkki kollegoilta mukisematta. Mun matkassa asioita saattaa unohtua sinne ja tänne…
Oliko mitään vastoinkäymisiä?

Eihän sitä kaikilta vastoinkäymisiltä tietenkään vältytty. Matkustus aseen kanssa kumpaankin suuntaan sai hiuksia tippumaan päästä stressin ja hieman hankalien (typerien) käytäntöjen takia. Niistäkin selvittiin pienellä kärsivällisyydellä.
Ai niin, älkää polkaisko hiilikuitusauvoja poikki. Kokeiltu on ja poskessa komeileekin tästä edespäin kuun sirpin muotoinen arpi. No ei se mitään, se on muisto hyvästä reissusta.
Miltä urheilijan arki Amerikassa näyttää?
Youtubessa löytää videosarjan meidän USA:n reissusta. Pääset näkemään hieman syvemmälle urheilijan arkeen!
Mihinkä seuraavaksi?
Nyt alkaa olla aika rauhoittua näiden matkustamisien kanssa ja oleilla koti-Suomessa loppuaika ennen kuin maailmancup pärähtää käyntiin Kontiolahdella. On sitä sen verran kuitenkin malttamaton, että vähän mutustelin jo seuraavienkin vuosien reissua samaan paikkaan ja ehkä jonnekin muuallekin. Aika näyttää. Nyt mukavaa, tavallista kotielämää.
Kiitti ja kuitti!
T. Otto 🙂