Perhe Invenius ulkoilemassa. Tuukka (vas), Taina, Otto ja Harri. 
Saku on tehnyt vuosien saatossa kaiken voitavansa Jimin urheilu-uran eteen. Kuva: Hannele Klemettinen
Olympiakaksikon Otto Invenius – Jimi Klemettinen urakehityksessä on samoja piirteitä. Molemmat tulisieluiset urheilijanalut kävivät yläasteen Leppävirralla, jonka jälkeen tie vei parempien harjoitusolojen luo Vuokattiin.
Otto kävi lukion, kun taas Jimi suoritti liikuntapainotteisia opintoja.
Todennäköisesti molemmat olisivat käyneet lukion Leppävirralla, jos se vain olisi ollut olojen puolesta mahdollista.
Tämän hetkinen tilanne on tiedossa. Kaksikko kulkee kohti urheilumaailman tähdistöä.
Kun nuoret urheilijat valitaan olympialaisiin, on se myös vanhemmille ikimuistoinen hetki. Vuosikausien uhraukset saavat tunteikkaan kiitoksen.
Jimin ja Oton vanhempien on lupa huokaista.
Olympiaedustus on tunnetusti harvojen herkkua, mutta Jimin taustoilta löytyy mielenkiintoinen yksityiskohta.
– Ei Jimi ole suvun ensimmäinen olympiaedustaja, selvitti Hannele-äiti hiukan yllättäen.
Hannelen (os. Jalkasen) sukulaisista on tiedetty laulaja Kari Tapio, mutta mäkihyppyä harrastanut Kari Jalkanen ei yltänyt olympialaisiin.
– Kyseessä oli hiihtäjä Kalle Jalkanen, joka muistetaan tekohammas-tarinasta, Hannele selvitti.
Suonenjoella syntynyt Kalle Jalkanen tunnetaan yhtenä maamme ensimmäisistä hiihtolegendoista. Hän ankkuroi Suomeen olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa 1936, vaikka haki pudonneet tekohampaat kesken osuuden.
Jalkanen hiihti MM-kisoista kaikenväriset mitalit ennen sotia. Hänen maallinen taivalluksensa päättyi jatkosodassa miinaan vain 34-vuotiaana.
Jimin ampumahiihtoura alkoi Leppävirralla, minne perhe muutti Enonkoskelta. Paukarlahdessa asunut kakkosluokkalainen kävi koulua ja Carita Krögerin liikuntakerhoa Oravikoskella.
Muutto kirkonkylälle, koulua yläasteella ja entistä innokkaampaa liikkumista ja ampumahiihdon harrastamista puutteellisista oloista huolimatta.
Aseiden käyttöä Jimi opetteli jo pikkupoikana, kun metsästys alkoi kiinnostamaan.
– Jimi kulki metsällä mukana jo neljän vuoden ikäisenä, ja kaatoi ensimmäisen hirvensä kymmenen vanhana, Saku Klemettinen kuvailee Jimin metsästysharrastuksen alkuaikoja.
Yläasteen päättymisen aikoihin Jimillä ja Klemettisen perheellä oli ongelma. Oli vuokrattu talo Itäkalliontieltä aivan valaistun ladun vierestä. Ajatuksena oli, että siitä Jimin on helppoa hiihtää harjoituspaikalle, mihin kunta oli hakenut ympäristölupaa.
Ympäristölupa myönnettiin, mutta mitään ei alkanut tapahtua.
Saku tajusi, ettei kunnalla ollut tarkoitustakaan tehdä mitään asian eteen. Perhe nosti niin sanotusti kytkintä ja muutti Kainuuseen.
Ja tulokset ovat nähtävissä.
– Jimi on niin määrätietoinen ja periksiantamaton, että kehitystä tapahtuu kun olosuhteet ovat kunnossa. Oli pakko lähteä Leppävirralta, Hannele kertoo.
Samaan hengenvetoon hän sanoo olevansa syvästi huolissaan tämän päivän junioreista.
– Lähteminen uudelle paikkakunnalle ei ole aina helppoa, mutta lasten eteen vanhemmat ovat usein valmiita tekemään kaikkensa. Jos halutaan menestyä, niin silloin on jätettävä Leppävirta, Hannele painotti.
Sekä Jimin että Oton vanhemmat ovat ylpeitä jälkikasvustaan.
– Kyllä Otto on tehnyt niin valtavasti töitä, että olympiajoukkueen paikka on ansaittu, Taina arvioi.
Tavoitteet ovat olleet aina korkealla Inveniuksen perheessä, mutta vastoinkäymisiäkin on tullut. Seuran johtotähtenä vuosia olleen Tuukan ura päättyi terveysmurheisiin juuri silloin, kun oli aika nousta viimeinen porras maajoukkueen keulaan.
– Aina sitä vaan toivoo onnea ja menestystä omalle lapselle. Oton meno on näyttänyt hyvältä viime aikoina. Jos vain terveenä pysyy, niin kyllä sieltä tulosta tulee, Taina mietti.
Taina on nähnyt, kuinka urheilun parissa nuoret kehittyvät.
– Urheilijoista huokuu kasvu ihmisenä ja syntyyhän siellä uusia ystävyyksiä.
Jimi ja Otto olivat kämppäkavereina tammikuun kiertueen ajan, ja ainakin poikien lausuntojen perusteella yhteiselo toi molemmille lisäpaukkuja.
Olympialaiset odottavat, joten heitetään lopuksi Harri Inveniukset ajatuksia isoista kisoista.
– Sinne ei lähdetä pelkästään osallistumaan, vaan menestymään, Harri rykäisi totuttuun tyyliinsä.
JuHu