Paukarlahdessa kaatui 96-kiloinen uroskarhu. Kuva: Tirrosen kotialbumi

Syöttöhäiriö ampumahiihdossa harmittaa hetken, mutta yleensä se on melko harmiton lipsahdus ja jää harvemmin pidemmäksi aikaa mieleen kummittelemaan. Karhumetsällä kuviot ovat totisemmat. Tilanne voi hetkessä kehittyä hyvinkin vaaralliseksi.

Tuomo Tirronen näki pensaiden heiluvan ja esiin putkahti isokokoinen karhu. Yksi laukaus tulijaa kohti ja sen jälkeen syöttöhäiriö. Toinen paukku ei lähtenyt.

Raju tilanne ratkesi onnekkaasti, sillä nallekarhun meno loppui yhdellä laukauksella.

– Osuma oli päässä, vasemman silmän yläpuolella, Tuomo selvittää rauhallisesti.

Syöttöhäiriön merkitystä hän ei ensin ehtinyt pohtimaan.

– Jälkeenpäin on tullut mieleen, ja kyllä se vähän hätkäytti. Jos karhu olisi jatkanut tuloaan, niin jonkinlaisia peliliikkeitä olisi varmasti ollut ohjelmassa, Tuomo heittää hirtehisesti, mutta ei ryhdy sen tarkemmin arvailemaan, mitä 227-kiloinen karhu olisi voinut saada aikaan.

Leppävirran Mustinmäellä tapahtunut kaato sai lisää huomioarvoa, kun jo seuraavana päivänä Tuomo kellisti toisen mesikämmenen Paukarlahdessa.

– Tämä oli paljon pienempi, vain 96-kiloinen.

Elokuussa Tuomon kaadoista tulee kuluneeksi kaksi vuotta. Tällä hetkellä hänellä ei ole hirveää hinkua karhuja jahtaamaan, ainakaan näillä kulmilla.

Hymy on metsämiehellä  herkässä, kun 227-kiloinen nallekarhu on nutullaan. Kuva: Tirrosen kotialbumi

– Parhaana vuonna olen nähnyt riistakamerassa seitsemän karhua. Tänä vuonna niitä on ollut vain yksi. Karhut ovat huonoja lisääntymään, joten olisikohan nyt jo välivuoden paikka metsästyksessä, Tuomo esittää.

Metsästyksen ohella Tuomo on innostunut ampumahiihdosta, kiitos omien tyttöjen Veeran ja Vilman.

Kovana jääkiekkomiehenä hän vei tytöt ensin kiekkoharjoituksiin, mutta se ei iskenyt.

– Mailan kanssa luistelu ei kiinnostanut eivätkä tytöt oikein innostuneet joukkueurheilusta.

Jääkiekon jälkeen Tirrosen perheessä kokeiltiin taitoluistelua.

– Kun hokkareilla oli luisteltu, ei taitoluistelun luistin tuntunut omalta, Tuomo selittää.

Ampumahiihto löytyi hiukan sattuman kautta.

– Veera pärjäsi koulun hiihdoissa tosi hyvin, vaikka oli hiihtänyt aika vähän. Kun tyttöä kiinnostaa myös metsästys, niin sillä lailla päästiin lajiin kiinni, Tuomo kertoo.

Nyt takana on reilu vuosi ampumahiihtoa, ja asiat ovat edenneet. Jopa niin, että Tuomo kävi kahden muun Soisalon Ampumahiihtäjien jäsenen kanssa Ampumahiihtoliiton ensimmäisen valmennuskurssin läpi kesäkuun aikana.

Tuomolla on kotonaan molempien kaadettujen karhujen kallot. 227-kiloisen kallo on huomattavan kookas. Kuva: JuHu

Leppävirran kehnot harjoitusolot harmittavat, mutta vielä Tirrosen perheessä ei olla suunniteltu paikkakunnan vaihtoa. Tosin Klemettisten muutto toimii positiivisena esimerkkinä ja teki todella hyvää Jimin harrastamiselle, sillä hän on kehittynyt Vuokatissa jo nuorten MM-tasolle.

– Katsotaan nyt, saavatko päättäjät täällä mitään aikaan, pohtii Tuomo, joka vaihtoi pari kuukautta sitten työpaikkaa ja tienaa palkkansa nyt Leppävirran ulkopuolella.

P.S. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta pitää vielä lisätä niihin parin vuoden takaisiiin karhunkaatoihin, jotka taisivat mennä sillä lailla lupsakkaasti savolaiseen malliin. Leppävirtalaisilla kun oli kaksi lupaa, mutta karhuja kaatui kolme. Mutta se nyt on kokonaan toisen tarinan aihe.

JuHu