Pitkä sairastelu on takanapäin, joten ei muuta kuin uutta voidetta suksenpohjaan ja suunta kohti kevään SM-kisoja. Kuva: Iida Mansikka

Noniin, se olisi taas meikä mandariinin vuoro kertoilla kuulumisia kesältä, syksyn ja talven osalta.

Viime kausihan minun osaltani loppui hieman ikävällä tavalla, kun sain kuuluisan ison koon metsästettyä mukaani jostain. Viimeiset ampumahiihdon ja maastohiihdon SM kilpailut pääsin hiihtämään, hieman puolikuntoisena toki. Tämä ei kuitenkaan ollut viisain tekemäni päätös hiihtää kisoja, sillä puolikuntoisena kisaaminen koronan jälkeen rasitti sydäntä ja kehoa sen verran, että ennen kuin viimeiset lumet olivat sulaneet, tunsin että kaikki ei ole ihan kunnossa.

Kevään ja alkukesän jouduin vähentämään ja helpottamaan todella paljon. Kesäkuussa lähdin sitten Ouluun lääkärillä käymään tsekkaamassa mikä miestä vaivaa, kun ei sydän meinaa pelittää. Sieltä sain hieman ikävän tuomion, että harjoittelu ja kisaaminen täytyy jättää puoleksi vuodeksi, jotta vältyttäisiin koronan jälkitautien rasituksilta ja mahdollisilta sydänlihastulehduksilta.

Kesä meni siis töitä tehdessä ja koulupaikkaa hakiessa. Syksyllä aloitin fysioterapia opinnot Joensuussa. Koulu oli ihan mukavaa vaihtelua ja tekemistä, kun ei lenkkipoluilla voinut aikaa hirveästi käyttää. Talven lähestyessä kuitenkin sydän ja kroppa on alkanut toimimaan taas hieman paremmin ja se kestää taas hieman kovemman treenaamisen, ja kisoissakin on tullut jokusen kerran käytyä. Nyt vaan katse eteenpäin ja toivotaan, että kunto alkaa taas löytyä ennen kevään SM-kisoja.

Terveisin,

Pyry Stevander