Reissu oli erittäin ikimuistoinen ja ainakin vähän erilainen. Vaikka muuten Kazakstanissa olot olivat melko alkeelliset ja kehitys monella tavalla Suomea jäljessä, niin stadionissa tai hotellissa ei ollut valittamista. Kisat olivat myös erittäin hyvin järjestetty.
Jo menomatkalla tuli nopeasti selväksi, että tämän vuoden nuorten MM-kisojen järjestäjä on aika kaukana täältä perä-pohjolasta. Kazakstanissa on asukkaita noin 19 miljoonaa ja se on pinta-alaltaan kahdeksan kertaa Suomea suurempi.
Lensimme maan pääkaupunkiin Astanaan Frankfurtin kautta ja lento Saksasta kesti jotakin 7-8 tuntia. Astanasta jatkettiin bussilla kohti Shchuchinskia eikä se matka ollut läpihuutojuttu, vaikka bussimatkan piti kestää jotakin pari tuntia.
Istuimme pitkän matkapäivän rasittamina linjurin kyydissä viisi tuntia, kun railakas lumimyrsky rajoitti matkan tekoa.
Päästiin sittenkin aika vähällä, sillä edellisenä päivänä tulleet Ruotsin ja Kanadan maajoukkueet olivat joutuneet ruuhkan vuoksi yöpymään bussissa.
Kisakaupungissa liikuimme yleensä vain stadionin ja hotellin välillä. Erikoista siinä oli se, että joka matkalla bussi pysähtyi yhden marketin pihassa. Välipalaa kaupassa oli vähemmän, sillä äkkiseltään pikaisen vilkaisun perusteella marketin hyllyt oli täytetty viinalla.
Hotellin ruokalista oli suomalaiselle vähän eksoottinen, sillä koko viikko syötiin oikeastaan pelkkää riisiä ja aina välillä saattoi saada palan lihaa, jonka alkuperäksi paljastui vasta viimeisinä päivinä hevonen. Tieto säikäytti samassa hotellissa asuneet Sveitsin tytöt, jotka purskahtivat asian kuultuaan itkuun. Nähtävästi käkikellomaan urheilijat olivat ”heppatyttöjä”.
Ruokapuoleen oli onneksi etukäteen varauduttu, ja mukana oli kuivamuonaa. Siitä huolimatta Vililtä lähti viikon aikana painosta kolme kiloa. Itse selvisin vähän vähemmällä. Ruokailuissa harmitti jatkuva myöhästely. Piti nälkäisenä vaan odottaa ja odottaa.
Suomalaiset Frankfurtin kentällä etsimässä jatkolennon porttia. 
Suomen joukkueen hulppean hotellin reception. Samassa majapaikassa majoittuivat myös Sveitsin, Puolan, Uuden Seelannin ja Iso-Britannian joukkueet. 
Kuvassa Stadionin pääsisäänkäynti.
Kaupungin laidalle mäenharjalle rakennettu stadion oli tyylikäs ja kisapaikka maastoja myöten hyvä. Jos jokin poikkesi aiemmin kokemistani kisoista, niin Shchuchinskissa tuuli tuiversi joka ainoa päivä. Ja tuuli voimakkaasti.
Paikalliset kertoivat, että alueelle muutama vuosi rakennetusta hyppyrimäestä ei oltaisi hypätty vielä kertaakaan lumella. Ja syynä on pelkästään raju ja puuskittainen tuuli.
Kisamatkasta jäi positiivinen maku ja se antoi lisäpaukkuja tulevalle harjoituskaudelle. Tosin tuliainen oli tällä kertaa negatiivinen, kun koronatesti oli positiivinen.
Nyt pitää vaan selvitä tästä koronasta että pääsee vielä nauttimaan kevään viimeisistä kisoista.
Terveisin Jimi ja kisailemassa myös ollut Vili