Kivääriammunnan asiantuntija Tapio Kajan seurasi ihmeissään suomalaisten ammuntoja Kontiolahden maailmancupissa.
– En oikein käsitä, mitä siellä touhuttiin. Jo pelkkä liipasinsormen käyttö näytti televisiokuvassa erikoiselta verrattuna niihin, jotka osaavat ampua. Ihan kuin suomalaisten liipasimesta saisi sähköiskun, Kajan naurahtaa hirtehisesti.
Yhtä lailla hän kiinnitti huomiota jälkipitoon, joka ei kaikilta osin suomalaisilla vakuuttanut.
Tuomas Harjulalle hän antaa synninpäästön.
– Harjula osaa hommansa, mutta se ei ollut yllätys. Isä-Harjulan kanssa olemme keskustelleet puhelimitse ja tiedän, että siellä asiat ovat reilassa.
Kivääriampujien kanssa menestystä luonut Kajan solmi vastikään jatkosopimuksen Ampumaurheiluliiton 300m:n maajoukkueryhmän kanssa. Viime vuosien aikana ryhmä on ampunut runsaasti mitaleja eikä näköpiirissä ole mitään, mikä estäisi menestysputken jatkuvan korona-ajan joskus hellittäessä.
Myös ampumahiihdossa Kajan on ollut mukana, joskin aika on ollut kortilla isomman porukan ohjaamiseen. Yksilöistä yhteistyötä on viime aikoina tehty täysipainoisesti vain nuorten MM-tasolla mitaleja napanneen Kouvolan Heidi Nikkisen kanssa. Seuratoiminnassa hän on tarjonnut apuaan Soisalon Ampumahiihtäjille, joskin syystä tai toisesta apua on tarvittu varsin vähän.
Toisaalta seuran ampujia opastava Jouko Tiitinen tekee junnujen kanssa hyvää työtä ja ansaitsee kiitos-maininnan. Tiitinen hallitsee ammunnan käytännön ja on SM-kisoissa putken takana erinomainen, mutta lajin harjoitusohjelmat hän jättää mielellään Kajanin tehtäväksi.
– Soisalon kanssa on touhuttu vuosien saatossa kaikenlaista, ja siihen suuntaan olen edelleen valmis avuksi, jos vain tarvetta ilmenee, Kajan lupaa.
Tarvetta ilmeni marraskuun lopulla, kun Kasperi Sirviö hankki Saksasta uuden aseen.
– Aina uuden aseen astuessa kuvaan perusasiat kannattaa tsekata läpi. Kun paketti laitetaan heti mitoituksineen ja säätöineen niin sanotusti peruslinjalle, niin ollaan oikealla tiellä. Ne hienosäädöt tulevat sitten ajallaan ja niitä pitää tehdä tarpeen vaatiessa.
Kajan painottaa, että asetta vaihdettaessa ei saisi apinoida vanhaa asetta tai mennään helposti hakoteille.
– Urheilijoilla on olemassa lihasmuisti ja urheilija mukautuu myös virheisiin. Jos niitä ei korjata ajoissa, ne saattavat jäädä kummittelemaan, Kajan muistuttaa ja sanoo, että pyssy tehdään ampujalle eikä toisinpäin.
– Fysiikan lait ovat isossa roolissa esimerkiksi silloin kun mitataan hihnan pituutta tai poskipakkaa.
Ampujien valmentamisessa Kajan painottaa sanaa luottamus.
– Jos luottamus ei ole urheilijan ja valmentajan kesken molemminpuolista, ei lopputulos voi olla paras mahdollinen.
On myös syytä muistuttaa, ettei valmentaja tee kenestäkään mestaria. Valmentaja on vain eräänlainen apuvoima, joka voi helpottaa menestystä hamuavan urheilijan tietä ylöspäin.
Tai kuten maailmanmestari Paavo Puurunen on usein tokaissut:
– Ampumaan oppii vain ampumalla.
Kasperi Sirviöllä on uuden aseen peruslinjat kohdallaan, ja nyt ”pallo” on hänellä itsellään. Taulut tippuvat, jos julma ja hikinen työnteko maistuu.
Toivon mukaan sekä luottamus että työntekomoraali ovat kunnossa myös maajoukkueessa. Sen tuloksia tuijottaa kritiikkiin taipuvainen suomalainen penkkiurheilukansa.
JuHu