Jonnin kanssa ampumassa Viron Jakub Kulbin (47) ja Mongolian Ankhbold Boldbaatar (77). Kuva: Björn Reichert IBU

Otto Invenius puhui jo pitkään, että pikakilpailussa hänellä on hyvät menestymismahdollisuudet Pokljukassa. Niin oli, ja raastavien ja värikkäiden vaiheiden jälkeen tuloksena oli nuorten Euroopan mestaruuskilpailujen hopeamitali.

Eikä kenenkään tarvitse pohtia, pistikö Otto varmasti kaiken peliin? Tai jäikö jotakin varastoon? Takuuvarmasti koko energiavarasto oli käytössä. Jopa niin, että maalivaate meinasi olla liian kaukana.

– Oli taju lähteä. Kroppa oli niin tapissa, että jalat olivat mennä alta. Tulin viimeisen kilometrin tasatyönnöllä ja hämärän rajamailla, Otto kertoi ja tunnusti, että muistikuvat eivät ole aivan täydelliset.

Maalialueelta hänet avustettiin lääkärin puheille, missä tehtiin monenlaisia testejä.
– Huilasin sängyllä ja hörpin juotavaa. Syke oli vielä puolen tunnin jälkeen 120, Otto totesi ja jatkoi hirtehisesti, että tulipahan ainakin annettua ladulle 200-prosenttia.

Väliaikoja seuranneet laji-ihmiset epäilivät, että Otto oli kaatunut viimeisellä kilometrillä, koska siihen asti ajat olivat huippua. Viimeisessä väliajassa hän johti EM-kultaa voittanutta Tshekin Jonas Maracekiä liki kymmenellä sekunnilla, kun ero toisen ammunnan jälkeen oli vain 0,2 sekuntia.

Maalissa Maracek voitti 8,8 sekunnilla. Hiihto-osuuden nopein, Venäjän huonosti ampunut ja ilman mitalia jäänyt Aleksander Kornev, voitti Ottoa viimeisellä lenkillä yli puolella minuutilla.

– Kun kroppa on viimeisen päälle iskussa ja iriottokyky kova, niin silloin pystyy vetämään itsensä loppuun. Eikä tällaista voi ennalta arvata, Otto selitti.

Sikäli ”sammuminen” oli onnekas, että viisi sekuntia hitaammalla ajalla hän olisi jäänyt neljänneksi. Ja kaikesta huolimatta Oton hiihtoaika oli neljänneksi nopein.

Ammunnoista hän selvisi erinomaisesti. Makuupaikalta tuli yksi sakko ja siellä kului liki puoli minuuttia nopeimpia enemmän aikaa.

– Sattui valtava tuulenpuuska. Oli vaan odotettava, ja yhdellä selvisin. Pysty oli taas siltä osin talven parasta.

Otto voitti kolmanneksi sijoittuneen Italian Iacopo Leonesion puolella sekunnilla. Suomalaisista Puijon juniori Arttu Heikkinen teki loistavaa työtä ollen yhdeksäs. Hiihtoajassa hän hävisi Otolle minuutin, mutta ammunnat olivat erinomaisia. Vain yksi ohi makuulta ja ajallisesti lähes puoli minuuttia Ottoa ja 46:nneksi viidellä sakolla sijoittunutta Jonni Mukkalaa nopeampi.

Jonnin suksi kulki mukavasti, mutta ammunnoissa tuuli piti pintansa.
– Kohdistin tuuleen ja kun tulin ampumaan, olikin aivan tyynessä. Siinä en reagoinut riittävästi, Jonni harmitteli.

Sunnuntaina vuorossa on takaa-ajon, johon siis kaikki suomalaiset pääsivät mukaan. Otto uskoo kuntoutuvansa kisaan, joskin suunnitelma on varsin varovainen.

– Huomenna ei hötkyillä ladulla. Ei ainakaan alkumatkalla, Otto pohti ja otti vielä lauantai-illan ohjelmaan mukaan kylmäallasta jalkojen hoitoon.

– Täytyy syödä hyvin ja nukkua kunnon yöunet, niin eiköhän sitä ladulle selvitä.

Oton hopea on Soisalon Ampumahiihtäjien historian paras tulos nuorten EM-tasolta. Isoveli Tuukka oli viides pikakilpailussa neljä vuotta sitten, jolloin myös kisailtiin Pokljukassa.

JuHu