Otto Invenius otti ilon irti uran ensimmäisestä esiintymisestä maailman huippujen kanssa. Pikkuinen jännitys purkautui liki ehjään suoritukseen pehmeällä Holmenkollenin ladulla ja toi tullessaan 55. sijan ja paikan lauantain takaa-ajoon.

– Oli paljon hyvää ja jotakin parannettavaakin. Muuten todella hieno kokemus. Enpä ole ennen hiihtänyt tällaisessa yleisön huutomeressä, Otto ihasteli.

Koska arvonta oli tuonut jälkipään numeron 68, niin ensimmäisten kisailijoiden aikana hän vielä vietti aikaa verryttelyladulla.
– Oltiin siinä nuorten MM-kisoista tutun Martin Uldalin kanssa stadionin ulkopuolella, kun nähtävästi joku norjalainen oli ampumassa ja sieltä kuului valtava yleisön pauhu. Kysyin Martinilta, että jännittääkö yhtään lähteä tuonne, Otto tarinoi ja molemmat olivat lähtöhetken lähestyessä samaa mieltä, että kyllä jonkin verran jännittää.

Uldal hoiti homman loistavasti. Vain yksi ohilaukaus ja tuloksena 20. sija.

Nuorten MM-kisojen pikakilpailussa molemmat ampuivat nollat. Otto oli silloin sen verran nopeampi, että nappasi hopean yhdeksän sekunnin erolla Uldaliin.

Nyt Uldal oli ladulla 35 sekuntia vauhdikkaampi, ja kun Otto ampui kaksi sakkoa eli yhden kilpakumppaniaan enemmän, oli maalissa eroa 1,12.

Ikäluokan kavereista Bulgarian Todev ei oikein liikkunut suksella, mutta ampui nollat ja oli 49. seitsemän sekuntia Ottoa nopeampana. Tshekin normaalimatkan maailmanmestari ja pikakilpailun euroopanmestari Jonas Marecek ampui Oton tavoin kaksi sakkoa jääden kuitenkin liki minuutin päähän sijalle 72. Usein hyvin menestynyt Slovenian Lovro Planko oli vielä kauempana.

Otto hävisi kilpailun voittaneelle Norja Sturla Laegreidille 2.52,7. Hiihtoajassa eroa tuli 1.45.
– Pehmeä latu ei ole koskaan minulle mieluinen ja pikkuisen selkä meni jumiin. Toivottavasti saadaan se illalla kuntoon.

Ammuntoihin Otto oli varsin tytyväinen, joskin parannettavaakin löytyi.
– Jos kaksi viimeistä ampuu ohi, niin onhan se vähän turhaa. Pystypaikka oli kaikkinensa hankalan tuntuinen, ja makuulla meni aikaa ennen kuin sain asennon rauhoittumaan. Kyllä ammunta on kuitenkin toiminut täällä harjoituksissa niin hyvin, että lähden luottavaisena takaa-ajoon.

Otto on viihtynyt maailman tähtien joukossa erinomaisesti. Juttutuokioita on syntynyt kilpakumppaneiden kanssa, ja vähitellen ampumahiihtoperhe oppii tuntemaan sanavalmiin savolaisen.

– Lukas Hoferin kanssa tarinoitiin busseista bussipysäkillä ja Fischerin suksitilaisuudessa Tirill Eckhoffin kanssa esiin nousi naiskauneus, johon en oikein voinut ottaa kantaa, Otto myhäili.

Reipas temppu oli vuorossa myös maalialueella heti sen jälkeen kun hän oli vilkutellut terveiset Suomeen.

– Pyysin Dominik Windischiltä nimikirjoituksen numeroliiviin. Kaveri oli viimeistä kertaa pikakilpailussa ja minä olin ensimmäistä, Otto tokaisi ja kertoi tehtävän onnistuneen.

JuHu